TEKSTIT

16.10.2006 - Syvintä olemusta etsimässä

Tehtävä: Myytin murtaminen
Paikka: Hämeenlinna, Suomi

14.10.2006 klo 15:30
Ajan syksyisen koleassa iltapäivässä maantietä kohti Hämeenlinnaa. Tiedossa on odotettu kamppailu pikkukaupungin sympaattisen mestari-Pallokerhon sekä pääkaupungin ylimielisen ja vihatun haastaja-Jokereiden välillä. Ottelu joka on täyttävä legendaarisen Rinkelinmäen kansalla ja tunnelmalla, herättävä suuria tunteita ja oleva juuri niitä elämyksiä joita varten todelliset laji-ihmiset jaksavat vuodesta toiseen palata tuohon paikkaan, ilman vapaalippuja ja katkarapuvoileipiä. Näin ainakin ennakkoon. Mutta minä en ole paikalla kaukalon tapahtumien takia. Ovathan joukkueiden lisäksi vastakkain myös maan viime aikojen puhutuimmat faniryhmät; räävitön, alatyylinen ja perisuomalainen median lemmikki Sikakatsomo (SK) ja Ultras Jokereiden johdolla paikalle saapuvat yli 400 räävitöntä, alatyylistä, laulavaa, värikästä ja taatusti humaltunutta Jokerifania (JF). Molemmat paljon huomiota, ruusuja ja risuja saaneita ryhmiä. Oikeastaan ne kaksi ainoata jotka on varsinaisesti noteerattu lajin skenessä muutenkin kuin HC-kannattajien toimesta. Asetelma on selvä: vieraat jyräävät isäntänsä moninkertaisella määrällä, mutta se ei ole koko totuus.

16:20
Taivas on pilvien peitossa saapuessani hallin pihaan, mutta kaupungin rajalla alkanut sade on sentään loppunut. Pysäköityäni naurettavan ahtaalle parkkialueelle käyn ostamassa lipun naurettavan ahtaasta myyntikopista. Stadilaisten bussit nököttävät kentällä tyhjillään, mahdolliset savutukset onnistuin siis missaamaan. Kaupungissa vastikään vietettyjen kuukausien perusteella tiedän, ettei paikallinen joukkue täälläkään erityisemmin näy. Parissa paikassa on tienvarsimainos, ennen kauden alkua pelaajat jakavat jossain nimmareita ja hallin seinässä on iso HPK-lakana, siinä se. Ei tietoakaan buumista, hypestä tai mistään muustakaan hienosta termistä. Ehkä se päättyi mestaruusjuhliin, mitä sitä enää hehkuttamaan? Toisaalta katukuvassa näkymättömyys onkin normaalia, puolihulluksihan tässä maassa leimataan jos kantaa joukkueensa tunnuksia, muuten kuin menestyshuumassa. Mieleen jäi kesällä HPK:n lipunmyynnistä vastaavan naishenkilön haastattelu paikallisessa valtalehdessä, jossa tämä arveli kasvaneesta kausikorttimyynnistä: ”Kai se johtuu nyt sitten tästä mestaruudesta ja menestyksestä”.
Älä helvetissä? Onpas yllättävää. Mutta ehkä on niin, etteivät nämä paikalle tänä iltana saapuvat oletettavasti yli 4000 kantahämäläistä kaipaa tuputtamista, vaan kausikortti tulee ostetuksi ja matsipäivät tietoon muutenkin.

Jokerifanien kova meininki on hyvin tiedossa jo etukäteen, siispä päähuomio keskittyykin Sikakatsomoon. Yritän miettiä jotain positiivista sanottavaa. Ensimmäisenä mieleen muistuu sikojen netin keskustelupalstoille päässeet kuittailut Ilveksen valmentaja-Sykoralle poikansa tapaturmasta, Mikko Rämön kuumentaminen muutama kausi takaperin, Jari Roiton vatsatanssi mömmöm-kisoissa ja armottoman yksitoikkoinen kannustus Kerho-huutoineen. Taannoinen Tappara-kotiottelu ei totisesti antanut mairittelevaa kuvaa sikolätin asukeista.

28.09.2006 Rinkelinmäki, Hämeenlinna
Pääsen sattumalta näkemään kamppailun (vs. Tappara) Hämeen herruudesta, siispä seuraan SK:n tekemisiä viereisestä katsomosta. Kirjaan koko ottelun ajalta kahdeksan Kerho-huutoa (toisen erän aikana yhden kerran), eli kannustukseksi muutettuna ehkä minuutin tai kaksi oman joukkueen tukemista. Asenteellisuudesta huolimatta lukema ei juurikaan alakanttiin heitä, jos ollenkaan. Tämän vastapainoksi kuullaan koko tutuksi käynyt muu huutorepertuaari: sika, seula, ämmä, hyllylle, lyö, unohtamatta buuausta ja vihellyskonserttia, suurin osa useampaan kertaan. Yllätyksenä sen sijaan tulee ”apinointi”, eli ugh ugh-ääntelyt ryyditettynä runkkaus-käsimerkeillä, josta osansa saavat ainakin Kontiola, Laine ja Kauppinen. SK:n tyyliin huudon perusteeksi käy mikä tahansa, täysin vastustamattoman maalin jälkeen maalivahti on seula ja koukkausjäähy tekee kirvesrinnasta sian.

Tyylilleen ominainen on myös sattumalta silmiin pistävä C5-paitainen: keski-iän ylipaino ja lenkkitossut kuuluvat asiaan. Alakaiteen edessä mesoava ei jää Jarppaa pahemmaksi: ikivanha Laakkosen paita ja punaiset Adidas-verkkarit kruunaavat kokonaisuuden. Hallin vastakkaisesta kulmasta 70 metrin päästä parinkymmenen porkkanapään huuto kuuluu yllättävän hyvin porukan innostuessa pelin loppua kohden, mikä omalta osaltaan kertoo hallin ominaisuudesta. Tässä torstaisessa ottelussa SK ei selvästikään veny parhaimpaansa ja yleisöäkin on paikalla vain 3300. Merkille pantavaa on silti kannustamisen osuus, tai pikemminkin sen mitättömyys sekä se että mestaruus ei ole ainakaan muuttanut Sikakatsomoa mitenkään. SK ei kasva, varsinkin kun seura jatkaa seisomakatsomojen vähentämistä ja ahdistamista aina vain pienempään nurkkaan.

16:40
Takaisin lauantai-iltapäivään ja muutaman Jokerifanin seassa halliin. Ovella ”siviilipukeiselle” melko heppoinen turvatarkastus, joskin mitään genitaali-kopelointia ei ole syytäkään odottaa; jotain on jäätävä myös kannattajien vastuulle. Soihdut (pl. sisä-) eivät vielä tänä päivänä kuulu sisälle varsinkaan pienimpiin latoihin, eivätkä bangerit jäälle. Katsomon alatasanteella JF:n johto tutkailee katsomoon päin ja neuvottelevat. Käyn vilkaisemassa ja eteen levittyy mielenkiintoinen ratkaisu. Koko yläparvi punakeltaisten vallassa ja puolet alakerran seisomapaikoistakin. Banderollit saavat näköjään rauhassa peittää mainoslevyjä ja alakerrassa vieraat on jopa eristetty nauhalla ja parilla järjestysmiehellä. Eteenpäinmenoa? Hetken päästä ”Sikakatsomo on vain vitsi” kajahtaa mukavalla volyymilla ja parven tukirakenteet taipuvat fanien hyppimisen tahtiin. Hyvin mielenkiintoista, joskin kulttuurin vastaista, olisi ollut nähdä stadilaisten invaasio C5:een Sikojen reviirille, jo paria sataa kannattajaa on vaikea siirtää…

16:47
Toisaalla Sikakatsomo täyttyy hyvää vauhtia viimeisten pelaajien poistuessa lämmittelystä ja hallin pimentyessä. Asetun C5:n alaosaan. Elämysmatkat, Mika Saukkosen hehkutukset, ”Ideologia on iskeä sanallisesti vierasjoukkueen heikkoihin kohtiin.”-kommentti lehtihaastattelussa. Tätä on Sikakatsomo. JF:lla on jo täysi rähinä päällä kun taas C5:n täyttää puheensorina. Mahtipontinen fanfaari saattelee Jokerit kentälle aloittaen infernaalisen vihellyskonsertin ja verbaalisen loanheiton. Jo Tappara-pelistä tutut eturivin Joonas Vihko-fanit yrittävät aloittaa ämmälauma-huutoa jääden kuitenkin kolmistaan yrityksensä kanssa. Jyrki Louhi saa osakseen ensimmäiset petturi-huudot. Vihanilmaisujen jälkeen pirullisen tuttu Se on siellä sekoittuu taputuksiin ja kotijoukkue astuu jäälle Kerho-huutojen saattelemana. Tunnelma on kieltämättä sähköinen ja ensimmäiset katsomosta lentäneet roskat joudutaan lakaisemaan jäältä, oletettavasti vieraiden tekosia. Noteeraan että kuuluttaja ei enää tänään sano roskien ”voivan aiheuttaa loukkaantumisia myös kotijoukkueen pelaajille”. Narrien avauskentällisen kuulutus peittyy buuauksien alle, mutta yllättäen Louhi saakin vuorollaan aplodit C5:lta.

17:02
Reilu minuutti on vasta pelattu ja SK on vetänyt Kerho-huutonsa jo kolmeen otteeseen ja ehtinyt välissä ughittelemaankin. Vastapäädystä kantautuu Jo-ke-rit, vierasjoukkue saa pyörityksen päälle ja iskee kiekon maaliin räjäyttäen päädyn huutoon. Seuraavassa vaihdossa pyöritys Narrien päädyssä johtaa kotijoukkueen ylivoimaan. Ylivoiman aikana jokainen katsoja D-päädyssä tuntuu taputtavan omaa yksilöllistä tahtiaan. Hämeenlinnalaisten kykenemättömyys tahdissa taputtamiseen on aikaisemmissakin otteluissa pistänyt korvaan. Samat muistot kuitenkin kertovat että rytmitaju paranee kuin salaman iskusta heti maalilaulun pärähtäessä soimaan…

3.40 pelattu ja C5 hoilaa Pallokeerho olee olee olee. Tämähän alkaa jo kuulostaa joltain. Hetki tästä ja tuomari Rönn saa SK:lta ensimmäisen pärskeen ehtymättömästä paskatulvasta. 5 minuutin kohdalla miestä vaaditaan jo hyllylle. Parin minuutin päästä Pihlström saa valtavat suosionosoitukset ajettuaan jokeripuolustajan levyksi päädyssä. 7.50 Järventie lähtee istunnolle koukkaamisesta, joka kirvoittaa SK:n sika-huutoihin. Ylivoima päättyy Kerho-maaliin ja yleisön räjähtämiseen, mutta Rönn toteaa maalin sääntöjen vastaiseksi. Vasta 15 minuutin kohdalla JF:n laulu kuuluu hiljaisempana hetkenä todella hyvin yleisen hälinän keskeltä ja kuin seurauksena Kantee täräyttää 2-0:aan. Minuutin päästä Jokeripelaaja jää taklauksen seurauksena keräilemään jään pintaan ja ansaitsee C5:lta ugh!- ja chicken!-kehut. Erän loppupuoliskolla SK herättelee Kerho-huutoja tasaisesti parin minuutin välein, joiden lisäksi kuullaan ikivihreät Ämmä, Sika ja Taistele Kerho.

17:39
Toiseen erään änkeän D-päädyn toiseen kulmaan, johon molemmat faniryhmät kuuluvat hyvin. Erän alussa Sikakatsomo on aktiivinen (ugh x5, Kerho x3, Oolee olee x2, hyllylle) hiipuakseen kuitenkin loppua kohden. Edessäni seisovista kahdesta järkkäristä toinen kommentoi ja tuskailee Kerhon hyökkäysongelmia eih!-huudahdusten sävyttämänä toisen keskittyessä asiakkaisiin katsomon puolella. Jokerilaulut kuuluvat aiempaa paremmin. 39. minuutilla voimalla kajahtava ”Sikakatsomo on vain vitsi” tuntuu vetävän ilmapiirin D-päädyssä vähintäänkin vaivaantuneeksi. Joku yrittää C5:ssä aloittaa vastauksena Kerho-huutoa, mutta hetki ei tunnu muista sopivalta. Erä on kotijoukkueen painostusta, mutta maalien puuttuessa tunnelma taantuu hivenen ensimmäisestä 20-minuuttisesta, poislukien JF joiden alkulämmittelyssä alkanut laulaminen taitaa jatkua Stadiin asti.

18:25
Viimeiselle jaksolle suunnistan Jokeri-päätyyn. Metrin levyiselle ”käytävälle” pakkautuu koko pääkatsomo ja kaukalon mitan asteleminen kestää varmasti useamman minuutin. Päädyn seisomakatsomo on tupaten täynnä joten jään suosiolla rappusille. Vieressä järjestysmies paimentaa kahta HPK-fanipaitaista kersaansa sinne sun tänne. Yhtään HPK-lippistä en sentään ole keltaliivisten päällä vielä nähnyt, ja itse vieraskannattajien kanssa puuhastelevatkin näyttävät asiallisilta. Joudun pettymään kun Safe In New York City jää kuulematta erätauon päättyessä.

46 minuuttia kellossa, Tomek Valtonen koukkii ja kahvaa minkä kerkeää päästen kuitenkin ilman jäähyä, mikä kirvoittaa viereiseltä äijältä katkeraa tekstiä. Stadilaisten mökän keskeltä ei puolestaan luonnollisesti voi kuulla SK:n huutoa joten havainnointi jää katseen varaan. Hetken päästä tahdikas käsien osoittelu kielii sikaseulaämmä-tyylisestä huudosta. 49. minuutilla Jani Ridalla on läpiajossa mahdollisuus laittaa matsi pakettiin, mutta puukäsineen laukoo kiekon yli tai ohi. Kaksi minuuttia tästä Keinänen räjäyttää hallin ja jokainen paikallinen katsoja hallissa tuntuu iskevän käsiään yhteen – paitsi tietenkin SK joka näyttää antavan Riksmanille seula-kannustuksensa. JF vastaa välittömästi jatkaen laulamista kuin mitään ei olisi tapahtunut.

52.59 Pihlström lähtee kärsimään jäähyä ja Rönn kärsii tuomion nahoissaan kotiyleisön pauhun keskellä. Samoihin aikoihin viereeni hoipertelee pari Jokerifania jääden viereen hoilaamaan. Joku paikallinen heittää ”savolaiset saapu paikalle” johon vastauksena ”tuu tonne ulos matsin jälkeen niin me venataan sua siellä”. Pientä sananvaihtoa ja ”mä oon hei 5. polven stadilainen”. Kaverukset kertailevat Jokerien kannatusporukoita, ”UJ, ISJ, SPH…” sekä toteavat Jo-ke-rit ja Juuuso Riksman klap klap kla-klap klap-chantit ”aika janarihuudoiksi”. 3 minuuttia ennen loppua Keinänen tuo pelin tasoihin ja melu on jos mahdollista vielä kovempi lähes koko yleisön tuulettaessa seisten. SK ei jätä muistamatta Riksmania tämänkään maalin jälkeen, jossa kassarille ei jäänyt mahdollisuuksia.

Jatkoaika ei tuota tulosta, mutta rankkarikisassa nähdään neljä huippusuoritusta, yksi epäonnistuminen ja Ridan ratkaisumaali jonka jälkeen kasa otteluennakolehtistä lentää parvelta ilmaan eläimellisen juhlinnan keskellä ja parvi natisee liitoksistaan. Kättelyjen jälkeen narrilauma kiittää omiaan melko vaisusti kuin ennakoiden encorea, joka jää kuitenkin tällä kertaa näkemättä. JF:n laulu jatkuu jatkumistaan lähes tyhjässä hallissa. Ohitseni kävelevä järkkäri tokaisee: ”Hullua porukkaa.” – ”Kui?” – ”Ei lähe hallista pois.” – ”Onks teillä kiire johonkin?” – ”Ei tänne saa jäädä.” – ”No ei ne siellä kauaa viivy”. Makkarapalkkalainen mutisee vastaukseksi jotain jota en enää kuule. Jätän satakunta punakeltaista revittelemään Virmas-Masan kiitellessä omiaan vaihtoaitiossa ja kävelen ulos.

Lompsiessani kohti parkkialuetta ensimmäinen näky on poliisipartio jututtamassa yhtä stadilaista. Bussien luona meno näyttää kiihtyvän, ”pommit” paukkuvat ja ainakin yksi soihtu poltetaan, jonka luona järjestysmies näyttää tekevän jotain. Kaksi poliisipartiota päivystää toisaalla poissa näkyvistä. Show is over, joten kävelen autolleni. Matkalla joku manaa pihalla palloilevalle järkkärille Jokerifanien hulluutta. Niinpä, on hullua laulaa joukkueelleen, muttei haukkua päättömästi vierasta miestä. We don’t need no education, we don’t need no thought control.

20:25
Edessä maantie, takana molemminpuolinen huipputunnelma ja –ottelu josta kernaasti maksaa 10 euroa, sekä antaa tunnustuksen molemmille kannattajille. Mietin oliko Sikakatsomo tänään parhaimmillaan ja ennen kaikkea, voiko siitä vetää johtopäätöksiä koskien koko suurta SK-myyttiä. Paljon äänekkäämmäksi tuo joukkio ei ehkä voi kasvaa, mutta kannustaako se omiaan koskaan enempää kuin nyt? Yksittäisen ottelun kulku ei usein tee oikeutta kannattajaryhmän toiminnalle ja tässäkin ottelussa Jokerit johti 56 minuuttia peliajasta. Tappara-ottelukaan ei ollut erityisen viihdyttävä, mutta silloin kuultu yksi kannustus vastaa kolmea vittuilua-linja ei voi olla vaikuttamatta.

Voiko vastustan ärsyttämiseen keskittyvä porukka ylipäätään olla kannustuksellisesti kärkipäätä? Vastaus: korkeintaan median mielestä. Sikakatsomon nostaminen jalustalle on huutava väärys kaikkien 12:n muun joukkueen faneja kohtaan, jotka poikkeuksetta perustavat toimintansa omien tukemiseen. Ääntä C5:sta kyllä löytyy, sitä ei voi kieltää. Kääntäen asiaa ei myöskään heikennä liigan fyysisesti pienin halli, betoninen seisomakatsomo sekä sijainti lähes kiinni laidassa ja vastustajan aitiossa. Puhumattakaan sarjan parhaista joukkueista, jonka menestyksen luulisi ruokkivan fanitoiminnan kehittymistä, mutta sen sijaan sai Jukka Jalosen avautumaan heikosta kotiyleisöstä vuosi takaperin. Sikakatsomolle HPK:n tekemä maali on vastustajan maalivahdin huonoutta, taklaus taklattavan neitimäisyyttä ja loukkaantuminen vasta moka onkin. Vastustajan suorittama koukkiminen tai kiinnipitäminen taas on sikamaisuutta ja vähintään ulosajon arvoinen tapaus. Mutta mitä olisi Rinkelinmäki ilman pienuuttaan, ahtaita käytäviä, järjestysmiesten irvikuvia ja silmittömästi jokaiseen tuomarin tai vastustajan pelaajan liikkeeseen tarttuvaa Sikakatsomoa. Ei mitään. Erästä laulua mukaillen ”ei oo rumpuu eikä torvee” ja jollain lailla SK:kin parhaimmillaan muistuttaa etäisesti brittityylistä standia ahtaaksi pakattuna, kovaäänisenä ja ketään kumartelemattomana. Parhaimmillaan. Mutta toisin kuin vähitellen katoavaksi luonnonvaraksi joutuvat seisomakatsomot ovat sikakatsomolaiset yhä, ja tulevat aina olemaan, kusipäitä runkkareita. Aivan kuten narripelletkin. Keep it simple.

(kuvat arkistosta)

Lahessa 16.10.2006
RV16 - Ääriliike Lahti