TEKSTIT

Lauantai, täysi bussi, kuuden pisteen ottelu, vastassa kusipäiden äiti ja isä SaiPa; parempaa on harvoin tarjolla. Ainakin teoriassa. Tiedät että katsomossa seisomisesta on jälleen kerran tiedossa vähintäänkin verbaalinen sota paikallisia juntteja ja makkaranvalvojia vastaan. Joko seisot, pidät ääntä ja lennät ulos hallista tai istut penkissä kuin tikku paskassa. Jälkimmäinen ei ole vaihtoehto. Katsomojärjestelyjen kehittyminen Kisapuistossa etenee yhtä nopeasti kuin ilmastonmuutos Siperiassa. Pakko sinne silti on lähteä. Siispä bisset auki ja hyvissä ajoin kohti itää. Ite matsissa Caanit esittelevät uutena jonkun tsekkipakin ja Bobi Koivunen palaa pitkän tauon jälkeen kehiin.

"Kannustetaan SaiPa voittoon."

Matka itään taittuu kovin hitaasti, aivan kuin tie itsekään ei haluaisi johdattaa meitä tuohon paskaläävään. Paikanpäälle joudutaan silti saapumaan ja sitten bussiin änkeääkin jo paikallisten makkaranpureksijoiden pomo avautumaan ja lyömään alkutahdit illan tapahtumille. Tollo kykenee tuottamaan jopa muutaman rooliinsa nähden asiallisen lauseen, kunnes sinnittely pettää ja ikimuistettava "ei provosoida, eikä provosoiduta ja kannustetaan SaiPa voittoon" muljahtaa ilmoille. Sitä saa mitä tilaa. Olihan jo pelkästään äijän ulkonäkö rinnastettavissa provosointiin.

Sisään päästyäsi huomaatkin sitten että seisoville kannattajille on paikat valittu kovin loogisesti liigan huonoimman vierassektion alaosasta, saatteena kuultu viesti lipunmyynnistä että aikaisemmilla faniryhmillä ei ole ollut ongelmia seisomisen kanssa. Järkkäreiden versio: pelikatkoilla voitte seistä. Matka siis pikaisesti kohti vähitellen täyttyvää seisomakatsomoa josta sitten löytyikin Kisapuiston ainoa paikka vieraskannattajille asettaa banderolli esille ja hyvä mesta tuleviakin vierailuja varten. Katsomonosa ei sittemmin osoittaudu erityisen rauhalliseksi, mutta ensimmäistä kertaa tässä ladossa kannattaminen onnistuu luonnollisesti; seisten ja kovaäänisesti.

"Got aggro?"

Kotijoukkue tekee sisääntulonsa varsin huomaamattomasti, niin laimea koko "show" on. Matsi alkaa ja ensimmäiset chantit kajahtavat välittömästi. Hetkeä myöhemmin "kajahtavat" myös ensimmäiset kusipäät viereisessä katsomossa ja molemminpuolinen provotulva on valmis. Kuten todettua, harvoin on tarjolla parempaa. Kummasti sitä useimmilta rybyiltä löytyy intoa vittuilla vastustajille mutta SaiPa-huutojen osalta onkin vähän hiljaisempaa. Erän aikana järkkärit tekevät myös omat linjavetonsa. Vieraiden huutoihin ja lakanoihin kiinnitetään huomiota, paikallisten kuola-apinoiden räyhätessä käännetään selkä ja yhtäkkiä se pelikin kiinnostaa kummasti. Tuleepa sieltä sitten uhkailuja ulosheitoista parille muullekin, mutta taitavat daifut itsekin tajuta että ensin pitäisi olla edes vähäinen syy poistamiseen ennen mission toteutusta.

13. minuutilla Julle päättää kuivan kautensa terävällä kudilla Zeppin längeihin ja matsi kulkee muutenkin käsikirjoituksen mukaan. Maali on liikaa järkkäreille jotka päättävät sakkona poistaa yhden kaksivartisen katsomosta parempaan talteen ja perään yhden kannattajankin syystä joka jäi epäselväksi. Erän viimeiset viisi minuuttia kuluvatkin järkkäreiden ja paikallisten idioottien kanssa vääntäessä ettei juuri kaukaloon ehdi katsettaan kääntää. Tauolle poistutaan kuitenkin 0-1 johdossa niin kentällä kuin katsomossakin.

Toiseen erään viereen ilmaantuukin jo pari keltaliivistä pitämään lakia ja järjestystä yllä, ja kas kummaa sillä on jotain vaikutusta. Toki eräs röyhä joudutaan poistamaan useampaankin kertaan mutta mitäs pienistä. Kaiken kaikkiaan yleinen provo-herkkyys näyttää juuri tässä hallissa olevan selkeästi keskivertoa korkeampaa, ellei jopa liigan herkintä. Mistä se sitten kertoo? Onko Lappeenrannan Kola-Ollilla ja pallittomalla kaverilla vain normaalia tylsempää? Samaan aikaan kentällä turkoosi joukkue löysäilee vanhojen aikojen malliin ja lipsauttaa vielä erän viime sekunneilla voitonmahollisuudet lopullisesti. Erän saldona aravirtamainen 5-0 pataan SaiPan roiskiessa muutaman laukauksen sinnepäin. Vaihtoaition reagointia ei näy eikä kuulu.

"Pitäkää ite ne keskarit taskussa."

Kolmannessa erässä viimeiset äänenrippeet keuhkoista ja lisää loanheittoa akselilla lahtelaiset kannattajat vs. kuola-apinat. Paikalliset eivät vain tunnu tajuavan että katsomo ei ole mikään myllykehä. Kakko täräyttää loppuun kavennuksen, mikä jää kovin laihaksi lohduksi. Tärkeä taistelu oli jo hävitty, mutta sota jatkuu. Matsin päätyttyä joukkueen veltot kiitokset ja hieman kilpalaulannan alkua keltamustien kanssa joka tosin kuivuu kasaan vastapuolen topboyn livistäessä kesken kaiken. Viimeiset kaljanhuuruiset provot jäävät takaoikealle ennen poistumista ladonovista. Poistumiskomiteaan on tällä kertaa kasattu pari miliisipartiota ja toistakymmentä makkaranpurijaa. Asiaan ei siis päästä joten ei siitä sen enempää. Paluumatka sujuu vähintäänkin yhtä hitaasti kuin toiseenkin suuntaan, eikä asiaa auta vajaan tunnin seisoskelu keskellä ei mitään autokolarin takia.

Lappeenrannan Kisapuisto on paikka jossa kotijoukkueen fanien ja järkkäreiden asujen väritys on yhtenäisyyden puolesta harvinaisen kohdallaan. Katsomossa silti hyvä meininki ja taas yksi osoitus minkä verran hyvä katsomopaikka vaikuttaa äänen kuuluvuuteen. Ensi kertaan röyhät!