   |
TEKSTIT Kannattajavertailu 2005 - Katsaus liigakatsomoiden kannattaja- ja faniryhmiin sekä katsomokulttuuriin SM-liigaotteluiden heikkoa tunnelmaa valitellaan usein, mutta harvemmin esitetään näkökulmia tilanteen parantamiseksi puhumattakaan konkreettisesta edistyksestä. Suomalaisessa kannattajakulttuurissa on, ainakin ulkomaihin verrattuna, kehittämisen varaa kaikilla osa-alueilla, joista tietenkin tärkein on katsomotoiminta. Tapana on ollut vedota kansanluonteeseen ja muihin tekosyihin kannustuksen puuttuessa. Kulttuurin kehittäminen on myös tulkittu ulkomaiden apinoimiseksi tai muuten tyhjänpäiväiseksi. Kuitenkaan nykyinen heikohko tilanne ei juuri palvele ketään, ei kentällä pelaavia joukkueita saati yleisön viihtyvyyttä ja sitä kautta välillisesti koko toimintaa jääkiekon ympärillä. Merkillepantavaa on esimerkiksi se, että maailmantähtien värittämällä kaudellakin merkit fanikulttuurin noususta olivat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vähissä. Lisäksi isolla osalla faniryhmien johtohenkilöistä ja SMLFC Ry:n edustajistosta ei ole mitään kiinnostusta tai tavoitetta fanikulttuurin kehittämiseksi katsomoissa. Tuskin on kulttuurin kannalta ainakaan eduksi että päätäntävallassa olevat henkilöt viettävät ottelut katkarapuvoileipäosastolla analysoiden hiljaa paikallaan kenttätapahtumia. Herää kysymys: Mitä asiaa varten kannattaja-/faniryhmät pohjimmiltaan ovat olemassa? Tällä hetkellä kaikilta liigajoukkueilta löytyy kannattajaryhmä, osalta useampiakin. Toiminnassa erot ovat hyvin suuria parhaiden ja heikoimpien välillä. Tilanteesta kertonee kaiken oleellisen se, että vain yksi ryhmä ansaitsee puhtaat paperit kannattajakulttuurin edistämisestä. Vain harvat siis keskittyvät tosissaan kulttuurin edistämiseen, vaikka sen pitäisi pikemminkin olla ensisijainen tavoite. Tietenkin on jokaisen ryhmän oma asia halutaanko keskittyä kannustuksen parantamiseen, joihinkin saunailtoihin, nettisivuihin tai vaikka pelaajien perseennuolentaan, mutta tietyt esimerkit osoittavat että suurin kehittymispotentiaali piilee katsomotoiminnan edistämisessä. Pienen selvitystyön perusteella noin puolet faniryhmistä ilmoittaa suoranaiseksi tavoitteekseen kulttuurin edistämisen, mutta eiköhän tuo kohta löydy tavalla tai toisella lähes kaikkien näiden yhdistysten virallisista papereista. Siinä missä liigaotteluiden viihdyttävyys tuntuu jatkuvasti olevan laskussa olisi kannattajilla mahdollisuus paikata tilannetta omalta osaltaan; kehittyneempi kannustuskulttuuri olisi yksiselitteisesti etu kaikin puolin. Tässä asiassa kysymys on halusta ja osaamisesta, ei ihmisten määrästä tai kansanluonteesta. Nykyisessä tilanteessa kannattajakulttuurin parantumiseksi voitaneen laskea melkein mikä tahansa uusi asia katsomossa, oli se sitten nähtävää, kuultavaa tai jotain siltä väliltä. Vertailun tarkoituksena ei ole asettaa faniryhmiä paremmuusjärjestykseen tai haukkua niiden toimintaa, vaan arvioida niitä keskenään, toivottavasti herättää aiheellista keskustelua, kiinnostusta ja ehkä myös tietynlaista rakentavaa itsekritiikkiä siitä, että tehdäänkö tällä hetkellä kaikki niin hyvin kuin on mahdollista ja mihin rahkeet riittäisivät. Arviot perustuvat pääasiassa paikanpäällä tehtyihin havaintoihin sekä internetin ja median kautta saatuun kuvaan eri ryhmistä, joten tiedot eivät ole aukottomia. Sanallisen arvion ohella on kokonaisarvosana 1(huonoin)-5(paras) tähteä. Arvioinnissa vaikuttavat nykyisen katsomotoiminnan taso, kannattajakulttuurin edistäminen ja sen sisäistäminen sekä hieman mahdolliset riippumattomat tekijät (esim. joukkueen menestys tai olosuhteet). Parhaan ja toiseksi parhaan arvosanan ansaitsi tällä kertaa yksi ryhmä kumpaakin muiden arvosanojen jakautuessa tasaisesti loppujen kesken. Virheellisistä arvioista ja puolueellisuudesta otetaan palautetta vastaan. Ulkopuolelta mainitsemisen arvoinen on Vaasan Sportin paljon puhuttu kannattajaryhmä Red Army, joka sijoittuisi katsomotoiminnan ja -kulttuurin osalta kirkkaasti tämän vertailun kärkinelikkoon. Sarjatason huomioon ottaen hieno saavutus ja vähän ajattelemisen aihetta muille. Blues Fan Club Muutaman kymmenen hengen ryhmä istuu Länkkärin päätykatsomossa. Fanipaitoja löytyy kohtuullisesti ja myös isohko overhead-lakana jota nostellaan maalin jälkeen. Kannustus perustuu muutamaan yksinkertaiseen huutoon ja rummun säestykseen. Espoolaisen hengen mukainen keskiluokkaisuus pätee siis myös BFC:hen. Kovin kummoisesta metelöinnistä ei voi puhua, mutta puolustuksena mainittakoon Autotallin surkea rakenne tunnelman luontia ajatellen ja tähän asti lähinnä vuodesta toiseen flopannut joukkue. Muu yleisö tuntuu osallistuvan kannustukseen heikohkosti. Halliin tuleva pieni seisomakatsomo tuskin parantaa tilannetta paljoakaan muuten kuin ehkä vieraskannattajien tuoman volyymin kannalta. Ryhmällä on omat suhteellisen monipuoliset nettisivut, joiden sisältö koostuu pääasiassa uutisoinnista, otteluista ja tilastoista sekä yleisesti fanitoiminnasta. Itse yhdistyksestä tietoa on esillä kiitettävästi. Enemmän asiaa näyttää kuitenkin olevan tv-sarjan kuvauksiin osallistumisesta kuin fanikulttuurista (yksi kolumni) ja keskustelukin on sen asian tiimoilta kovin vähäistä. Muut faniryhmät on huomioitu linkkilistassa, kun taas vieraspelimatkoista ei sivustolla juuri mainintaa ole. Espoon suunnalta ei ole odotettavissa nousua fanikulttuurin osalta ilman Blegin menestystä kaukalossa, jos silloinkaan. Katsomonkin puolella Sinisiä vaivaa HMV. Fanien vähäinen määrä ja kiinnostuksen puute kulttuurin edistämistä kohtaan ovat huono yhdistelmä. Jo kannustaminen seisaaltaan voisi kuitenkin tehdä ihmeitä. Nykyisellään fanikatsomo ja toiminnan yleistaso ei vakuuta, josta tuloksena yksi tähti. Arvosana: *
Punaisena merenäkin tunnettu joukko mellastaa päädyssä B2-istumakatsomossa ja oman joukkueen väriä siis löytyy katsomosta runsaasti. Fanikatsomo on liigan suurimpia. Kannustus tuotetaan puhtaasti ihmisvoimin ilman apuvälineitä ja omasta tyylistä pidetään vahvasti kiinni. Repertuaarissa on paljon erilaisia lauluja ja kannustus ylipäätään on verrattain monipuolista. Myös vastustajalle osataan antaa arvostusta. Kotihalli lukeutuu isosta koostaan huolimatta tunnelmaltaan sarjan parhaimmistoon muun yleisön osallistuessa aktiivisesti tapahtumiin. Istumakatsomo ei tässä tapauksessa haittaa, sillä porukka nostelee fanisektiossa perseitä penkistä muutenkin kuin maalin jälkeen. Muutaman kerran kaudessa punaiset ottavat vierashallin haltuun ja parhaimmillaan osallistujien määrästä puhutaan sadoissa. Kotisivut edustavat perustasoa sisältäen aktiivisen uutisoinnin, tietoa fan clubista ja vieraspelimatkoista, joukkueen esittelyn sekä suppeahkon kuvagallerian. Linkit sisältävät tasan puolet muista kannattajaryhmistä. Keskustelu on vaisua painottuen enemmän Jatkoaikaan. Itsenäisen Stadin Kingit-kannattajaryhmän sivustolla on kulttuuriasiaa muutaman jutun verran, mm. osuva teksti paperisilpun vaarallisuudesta tässä poliisivaltiossa. Kulttuurin kehittämistä ei ole erityisesti tapahtunut viime aikoina ja toiminta tuntuu muutenkin laahaavan paikoillaan, mutta säilynee siitä huolimatta liigan kärkikastissa. Kannattajakulttuuria ymmärretään ja se elää vahvana, mutta uusiutuminen tuskin olisi beekakkosellekaan pahitteeksi. Potentiaalia varmasti olisi kehittyä, mutta oman tyylin säilyttäminen on ainakin tähän mennessä tuntunut ajavan sen edelle. Stadin Kingit-ryhmä kuitenkin on Nordiksen kulmakatsomossa nostamassa päätään ja tuomassa uusia tuulia kannustukseen. Yleisesti ottaen erinomainen katsomotoiminta siivittää tällä kertaa vertailun toiseksi parhaaseen arvosanaan. Arvosana: * * * *
Mika Saukkosen ja muun asiantuntevan median ansiosta ehkä puhutuin ryhmä koska pystyy parhaiten vittuilemaan vierasjoukkueelle. Katsomopaikka siihen on otollisesti seisomakatsomo vastustajan aition takana aivan kaukalon vieressä. Katsomonosaan mahtuu muutama sata katsojaa, joista aktiivisimman ryhmän osuus näyttää olevan parikymmentä. Näkyvyys perustuu muutamaan fanipaitaan ja pieniin lippuihin. Kannustus on ajoittain kuuluvaa mutta kovin yksitoikkoista vaikka vastustajan/tuomarin pilkkaamiseen muutama variaatio löytyykin. Rinkelinmäki on joka tapauksessa tunnelmaltaan tiivis ja siinä suhteessa verrattain hyvää tasoa, vaikka viimevuosina laskenut onkin. Ääntä voisi lähteä enemmänkin jos kannustus ei olisi niin hajanaista. Omia nettisivuja ei Kerhon faneilta löydy tasokkaasta keskustelusta puhumattakaan ja tiedottaminen rajoittuu seuran kotisivuille. Vieraspelimatkoista ei juuri mainintaa ole, mutta ilmeisesti niitäkin järjestetään vaihtelevalla menestyksellä. Kannustuksen osalta varsinaista Fan Clubia ei liene syytä mainita sikaosaston vastatessa siitä pääosin. Eteenpäinmenoa taitaa olla turhaa Hämeenlinnan suunnalta odottaa, sillä tavoitteena tuntuu lähinnä olevan nykyisen tilanteen säilyttäminen. Ottaen huomioon joukkueen viime vuosien huippumenestyksen on toiminta fanikulttuurin osalta melkeinpä alkeellista ellei meriiteiksi sitten lasketa onnistuneita vastustajan pelaajien hiillostamisia. Ihme ei olisi jos Sikakatsomo on ensi vuosikymmenellä täsmälleen samassa kuosissa. Arvosana: *
IFC:n virallinen fanikatsomo sijaitsee Hakametsän päädyn alaosassa istumapaikoilla kattaen kolmisen sataa penkkiä, joilla takapuolet tuntuvat myös melko tiukasti pysyvän ainakin eräisiin muihin verrattuna. Osa kannustuksesta tuntuu lähtevän myös viereisen kulman seisomakatsomosta. Väriä tuovat fanipaitojen lisäksi lukuisat pienet liput ja tamperelaisittain ilmaistuna katsomolippu (a.k.a. overhead). Kotihallissa kannustus menee perinteisellä kaavalla, eli rumpu yhdistettynä muutamaan yksinkertaiseen vakiohuutoon. Muilla paikkakunnilla sen sijaan on kuultu myös muutamia enemmän tai vähemmän omaperäisiä lauluja. Vieraspelimatkoista joukko ansaitseekin maininnan sekä matkojen/osallistujien määrän että meiningin suhteen. Tosin osa Ilveksen faneista ovat ainoita jotka ainakin Lahessa onnistuvat kerta toisensa jälkeen eksymään vastustajan kannattajaryhmän viereen provosoimaan. Kotona meno tuntuu olevan usein paljon vaisumpaa koska muuta yleisöä ei tunnelman nostaminen kiinnosta ollenkaan. Seuran kotisivujen yhteydessä toimii suppeahko faniosio, mutta keskustelu on hyvin vilkasta sisältäen viime keväästä lähtien myös jonkinlaista kulttuuriasiaa. Kiitos muutamien sitkeiden pioneerien eteenpäinmenoa on myös luvassa heilutuslippujen muodossa. Visioita ja ideoita näyttää piisaavan, mutta kaiken uuden aikaansaaminen tuntuu Tampereella olevan ihmeen kovan kädenväännön takana, koskien myös paikalliskilpailijaa. Onneksi fanikulttuurin kehittämisessä tietynlainen kateus ja naapurileirin matkiminen toimivat asian hyväksi. Puitteet pitäisivät olla kunnossa perinteiden ja laajan kannatuspohjan puolesta, joten edellytykset katsomotoiminnan kehittämiselle ovat olemassa. Esimerkiksi aloitteena ollut suunnitelma fanikatsomon muutoksista voisi olla kokeilemisen arvoinen asia. Joidenkin huhujen mukaan niitä vähiäkin seisomapaikkoja oltaisiin hallista poistamassa, mikä tuskin parantaa Hakamettän alunperinkin heikkoa menoa. Keskitasoinen arvosana, neljännen tähden saavuttaminen vaatisikin jo todella paljon eteenpäinmenoa. Arvosana: * * *
Kokonaisvaltaisesti vahvin ryhmä tällä hetkellä ja ainoa joka ansaitsee puhtaat paperit lutuurin edistämisestä. Resurssitkin ovat toki ylivertaiset moniin muihin verrattuna ja joukkue liigan kestomenestyjiä, mutta siitäkin huolimatta nyt nähty eteenpäinmeno olisi jäänyt tapahtumatta ilman oikeanlaista tietotaitoa. Nykyään Hjareenassakin voi sanoa olevan jonkinlaista tunnelmaa valtavan fanipäädyn ansiosta, josta löytyy sekä näkyvyyden että kuuluvuuden osalta kaikki mitä laadukkaasta sektiosta pitääkin sen enempää luettelematta. Sama pätee myös hallin ulkopuoliseen aktiviteettiin. Istumakatsomo ei tilannetta heikennä sillä penkkejä ei liikaa löhöilyyn käytetä. Viimeisen puolentoista vuoden ajalta löytyy toistakymmentä tifoa, joissa on myös kiitettävästi vaihtelua. Menneellä kaudella tifot saivat myös kohtuullisen paljon näkyvyyttä mediassa televisiota myöten, ja jopa Jatkoaika kiinnostui asiasta. Nettisivut edustavat myös kattavuudessaan (ryhmien esittely, kuvat/videot, matkaraportit, kolumnit) vertailun kärkeä niin Ultras Jokereiden kuin Jokerifanienkin osalta. Keskustelu on ainakin kauden aikana vilkasta sisältäen myös oleellisimman eli kulttuuripuinnin. Ultrasjokerit.comin linkkilistassa on kattavasti kannattajaryhmiä eri puolilta maailmaa osittain jalkapallonkin puolelta. Vieraspelimatkoista mainittakoon mm. toissa kevään "stoge"reissu Turkuun yli 500 hengen voimin, tiettävästi ensimmäinen vierashallissa järjestetty tifo (Pori 1/2005) sekä Rinkelinmäen suvereeni haltuunotto usean bussilastillisen voimin välieräottelussa. Tietojen mukaan kotihallin sektio on yhä suurenemassa, joten eteenpäinmenoa ei näytä tällä hetkellä estävän mikään. Jokerifanit ovat erinomainen esimerkki siitä kuinka oikeisiin asioihin panostaminen tuottaa tulosta ja voi saada aikaan positiivisen lumipalloilmiön. Toiminta on myös hyvin kansainvälistä ja ulkomailta saadut vaikutteet näkyvät kaikessa toiminnassa hyvällä tavalla. Vähemmän kunnioitettavaa sen sijaan on seuraorganisaation Virmas-Masan johdolla harrastama antikulttuuri vieraskannattajien sorsimisessa. Se on ilmeisesti heidän visionsa siitä miten Areenasta tehdään vastustajille, tai lähinnä niiden kannattajille, ikävä paikka. Yhtäkaikki, Jokerikannattajien osalta jatkossa on siis tiedossa yhä äänekkäämpää, värikkäämpää ja suurempaa. Kenties aikaansaannoksena joskus tulevaisuuessa myös seisomakatsomo päätyyn ja tunnelman kohoaminen potenssissa. Arvosana: * * * * *
Perinteinen Sambaryhmä pitää majaansa Hippoksella seisomakatsomossa vastustajan maalin takana. Katsomonosan ehkä noin parista sadasta hengestä aktiivisimpien fanien osuus lienee muutamia kymmeniä. Omintakeinen kannustustyyli perustuu pitkälti useiden rumpujen ja sekalaisten muidenkin soittimien kombinaatioon koostuen muutamista erilaisista huudoista. Erään videomateriaalin perusteella myös laulamista on vieraspaikkakunnalla harjoitettu. Katsomosta erottumisen kannalta JYPin nykyinen musta pääväri ja hämärähkö katsomo ovat hankala yhdistelmä. Tämän puolen osalta keskisuomalaiset lukeutuvat tavanomaiseen kastiin, eli overhead-lakanaa nostellaan maalin jälkeen ja siinäpä se sitten onkin. Vierasmatseissa kuuluvuus on kohtuullisen hyvä rummutuksen ansiosta ja kotiareenahan lukeutuu tiivistunnelmaisiin pikkuhalleihin. Internetin osalta JFC:sta on hieman infoa seuran kotisivujen yhteydessä. Keskustelu on vähäistä eli yhtä kuin fanikulttuurin osalta nolla. JYP-fanien toiminta kaikessa perinteikkyydessään on kovin yllätyksetöntä eikä erityisiä merkkejä kehittymisestä tai mistään uudesta ole ilmennyt ja sikäli Fan Clubin teesi "Edistää fanikulttuuria" vaikuttaa lähinnä korulauseelta. Omasta tyylistä kannattaa pitää kiinni, mutta kulttuurin kehittäminen vaatisi jotain uutta. Joukkue on myös lähtökohtiin nähden 2000-luvulla jopa menestyksekäs, joten siitä asia ei pitäisi olla kiinni. Hyvästä kannustuksesta kaksi tähteä. Arvosana: * *
Keltamustien katsomonosa sijaitsee kotihallin kulmauksessa osin istuma- ja osin seisomakatsomon puolella. Fanikatsomo erottuu muutaman kymmenen fanipaidan, overhead-lakanan ja muutamien pienten lippujen avulla. Kannustustyyli muistuttaa kovasti jyväskyläläisten vastaavaa huutoineen ja rumpurivistöineen. Mestiksen ratkaisuotteluissa tunnelma kotihallissa oli korkealla, mutta todellinen fanien ja yleisön taso mitataan runkosarjassa, sillä vielä jokunen aika sitten Niiralanmonttuakin kuvailtiin kirjastoksi. Vieraspelimatkailu on kuopijolaisten osalta ilmeisen vilkasta ja parhaimmillaan mukana ollut toistasataa fania; kunnioitettava suoritus Mestis-tasolla. KFC:n kotisivuilla on jonkun verran tietoa itse yhdistyksestä, alajaosto Susiklubista sekä vieraspelimatkoista, muutamia pelaajahaastatteluja ja kolumneja, kohtuullisen hyvä kuvagalleria ja keskustelupalsta, joskin enemmistö keskustelusta painottuu niiralanmonttu.com-sivustolle. Linkeissä on huomioitu faniryhmät muuten hyvin, mutta osa niistä on vanhentuneita. Katsomokulttuuriasiaa löytyy yksi kolumni vuoden takaa, mutta keskustelu asian tiimoilta on hyvin vähäistä. KalPa Fan Club edustaa vertailun perustasoa erottumatta juuri joukosta. Edellytykset profiilin nostoon ovat varmasti olemassa liiganousu-buumin avulla ja parempaa tilaisuuttakaan tuskin tulee. Joidenkin puheiden mukaan suunnitelmia fanikulttuurillista eteenpäinmenoa ajatellen myös on, joten savolaiset ovat kauden mielenkiintoisimpia ryhmiä myös katsomon puolella. Nykyinen taso kuitenkin jättää arvosanan ainakin vielä tässä vaiheessa kahteen tähteen. Arvosana:
* * Kärpät Fan Club - EtäKärpät Raksilassa fanit on sysätty muutama sata henkeä vetävään seisomakatsomoon hallin nurkkaan ja sektiota merkataan osuvasti kirjainyhdistelmällä G-H. Väriä katsomoon tuo erinäinen määrä fanipaitoja, overhead-lakana ja ainakin vierashalleissa käytetty keskisuuri heilutuslippu. Rummu(i)lla täydennetty kannustus kattaa myös pari laulua. Vierashallien osalta oululaisten edustus lukeutuu aktiivisuudessaan parhaimmistoon vaikkei usein määrällisesti erityisen merkittävä olekaan, mutta Raksila ei erityisesti tunnelmallaan säväytä kovasta kotijoukkueesta huolimatta. KFC:n omien nettisivujen päivitys toimii kohtuullisesti ja tietoa on jonkin verran, mutta sisältö on mm. otteluraportteja ja pelaajakortteja myöten varsin mitäänsanomatonta (=löytyvät muiltakin sivustoilta). Kuvagalleriakin koostuu pelkästään tyhjänpäiväisistä pelitilannekuvista. Linkkilistaan on hyväksytty peräti neljä faniryhmää. Keskustelu on erittäin vilkasta, mutta tässäkin tapauksessa on vaikea löytää juuri mitään fanikulttuuriasiaa yleisen löpinän seasta. Sen sijaan huippukiinnostavasta sopupalloseurasta on tarinoitu tuhansien viestien verran. Kaiken kaikkiaan toiminta on muihin ryhmiin verrattuna vain keskitasoista ja menestykseen suhteutettuna lähinnä surkeaa junnaamista. Viimeisimpien kausien buumin perusteella edes finaaleissa olisi odottanut oululaisilta jotain enemmän kuin junttimaisia kasvomaalauksia ja hätäisesti ennen matsin alkua väsättyjä plakaatteja. Puolustuksena mainittakoon Helsingissä pelattujen finaalipelien osalta Narri-Virmasen suoranainen vittuilu ja Vuosikymmenen Antikulttuuriteko vierasfanien katsomopaikkojen jakamisessa. Siltikin, vähitellen jo dynastian mittakaavassa porskuttavan joukkueen vaikutus ja potentiaali fanikulttuurin kehittämiseen näyttää tällä hetkellä menevän Kärppäfanien käsissä hukkaan. Edes ulkomaanvierailuilta ei tunnu tarttuneen mitään erityistä mukaan. Ensimmäinen askel parempaan voisi olla fanisektion siirtäminen hallissa parempaan paikkaan eli keskelle päätyä, jota varten on jo jonkinasteista kiinnostusta ollutkin. Arvosanaksi muodostuu näin ollen kolme tähteä, joka on selvästi kovimman joukkueen faneilta heikko suoritus. Arvosana: * * *
Äijänsuolla kannustuksen alkulähteenä on tähän asti toiminut toisen päädyn kokonaan kattava seisomakatsomo, jossa varsinainen faniosasto majailee. Rumpuja löytyy muutama kappale jotka kyllä tuovat tehoa äänen tuottamiseen, mutta huutovoimaan nähden arsenaali tuntuu hieman ylimitoitetulta. Setissä on tavallisimmat huudot ja Lahen vierailun perusteella myös yksi laulu, mutta muuten kannustus on kovin monotonista. Tämä tosin koskee useita muitakin ryhmiä. Kotihallin tunnelmaa on joissain yhteyksissä kehuttu keski-eurooppalaistyyliseksi, väitteen paikkaansa pitävyys jääköön jokaisen omaan harkintaan. Ääntä tuntuu joka tapauksessa Äijänsuo Areenan pienessä tuvassa piisaavaan jopa Pelicans-otteluissa, meininki ylipäätään on sopivan rentoa ja istumakatsomotkin mukavan aktiivisia. Halliremontin yhteydessä seisomakatsomoa ollaan ilmeisesti muuttamassa sekä koon että sijainnin osalta. Todennäköisimmin tilanne heikkenee, sillä nykyisestä, tunnelman luomisen kannalta täydellisyyttä hipovasta sektiosta, oloja tuskin voi parantaa. Fanikatsomo ei juuri näytä erottuvan muutamista keltasinisistä paidoista ja sekalaisista opiskelijahaalareista huolimatta. Jonkinasteista vieraspelimatkailua fanien toimesta harrastetaan, mutta ainakaan tähän mennessä tietoon ei ole niiden osalta mitään merkittävää kantautunut. Lahen vierailu viime tammikuussa kuitenkin yllätti äänekkyydellään ja värikkyydellään. Nettisivuissa ei ole juuri muuta hyvää kuin se että ovat olemassa. Perustiedot yhdistyksestä eikä juuri muuta ja ne muutamat otteluennakot/raportit löytäisi kyllä muualtakin. Jonkun verran keskustelua käydään seuran kotisivuilla, mutta gyldyyripuintia sielläkin on harvoin. Lukkofanit kuuluvat siihen joukkoon jolta vähiten on odotettavissa eteenpäinmenoa katsomon puolella, sillä edes vähäisiä merkkejä yrityksestä ei vaikuta olevan. Kotihallin kannustuksesta yksi tähti. Arvosana: *
Idän ihme lukeutuu katsomonkin puolella liigan pienimpiin. Keltapaitaiset mölyävät vierasjoukkueen maalin takana seisomakatsomossa. Varsinaiseen kannustusryhmään näyttää kuuluvan kaksi-kolmekymmentä fania, pari rumpua ja tavanomaiset huudot. Väriä tuovat kiitettävästi pienehköt ruutuliput ja overhead-lakana. Pienessä kotihallissa tunnelma on kovimmillaan erinomainen ja istumakatsomoiden osallistuminen verrattain hyvää. Vieraspelireissut ovat kärsineet osallistujapulasta, mutta viime kaudella Lahessa varsinkin jälkimmäinen edustus oli kiitettävä ja ilmeisesti kauden kohokohtana toimi joulukuinen invaasio Espooseen satapäisellä joukolla. Kehutut kotisivut sopisivat sisältönsä puolesta pikemminkin joukkueen tai Jatkoajan kaltaisen yleisen kiekkomedian kuin fanikulttuurin eteen toimivan ryhmän sivustoksi. Tiivis päivitys ja pelaajien tuominen esille on tietenkin aina positiivista, mutta jonkun markkinointi- tai seuran toimitusjohtajan tarinointi menee jo syvälle metsään. Linkeistä löytyy suurin osa muista ryhmistä. Yhtäkaikki, hyvä pohja on nyt valmiina, mutta mielellään näkisi sivustolla jotain fanikulttuuriinkin liittyvää asiaa, aktiivisemman foorumin ja vaikka enemmän kuvia. Lähtökohtiin nähden toiminta kaiken kaikkiaan on tietyiltä osin laadukasta verrattuna muutamiin muihin ryhmiin. Joukkueen heikohkosta menestyksestä ja melko vähäisestä kannattajakunnasta huolimatta tilannetta pyritään kehittämään ja sitä on jo tapahtunutkin. Se, että kehityskeskustelua käydään ja asiasta ollaan kiinnostuneita on jo hyvä alku verrattuna muutamien muiden ryhmien harrastamaan hiljaiseloon, jonka ansiosta arvosanan toinen tähti. Arvosana: * *
Hakametsässä kirvesrintojen varsinainen fanikatsomo sijaitsee istumapaikoilla kaarteessa ja osittain päätykatsomossa, joten kokonaispaikkamääräksi muodostunee selvästi yli 500. Näkyvyyden puolesta fanipaitoja on melko paljon ja tietenkin tamperelaisittain ilmaistuna katsomolippu (a.k.a. overhead). Repertuaariin kuuluvat myös joukkion erityispiirteenä mukahauskat kasvomaalaukset, vappuperuukit ja ties mitkä pellenaamarit. Kannustaminen noudattelee pääpiirteittäin paikalliskilpailijaa (rumpu+ohjesäännönmukaiset huudot) laulamista lukuun ottamatta. Kotihalli lukeutuu tunnelmaltaan pääsääntöisesti sarjan heikoimpiin muun yleisön panoksen ollessa laimeaa. Pikkulasten haisee-välihuutokulttuuri tuntuu Hakametsässä elävän vahvana, mikä voi koetella vieraskannattajien pinnaa. FanCenter-sivusto on päivityksen osalta ollut aktiivinen, mutta osa sisällöstä mm. ottelutilastojen ja yksipuolisen (friikki-)pärstäkuvagallerian osalta aika turhaa. Infoa faniryhmää koskien on hieman, lisäksi mielenkiintoinen Sekalaiset-osio ja hellyyttävät pilakuvat muista joukkueista. Linkkilista kattaa myös faniryhmät. Keskustelupalsta on erittäin vilkas ja vähitellen kulttuuriasiaakin alkaa sikiämään. Vieraspeleissä edustus katsomossa on yleensä keskitasoa. Vertailussa TFC on ilmeisesti jäsenmäärältään suurin ja sillä on myös pari alajaostoa. Viime aikoina tässäkin leirissä on herätty edistämään kulttuuria ja katsomoon on näillä näkymin tulossa mukavasti väriä ainakin useiden heilutuslippujen muodossa. Resursseja siis pitäisi yhdistykseltä löytyä taloudellisesti esimerkiksi hankkimaan katsomoon jotain muutakin kuin väsyneen overheadin, mutta siitäkin huolimatta nähtävästi maksupuoli jää ainakin osittain yksittäisille faneille. Uusia kehittämisideoita tuntuu keskustelupalstalta löytyvän, mutta jarruna on yleinen kyseenalaistamisen ja pessimistisyyden trendi jonka läpi näyttää olevan vaikea ajaa mitään asiaa. Mestaruuskausi on katsomossakin enää pelkkä muisto eikä hetkellistä nostetta kyetty hyödyntämään millään lailla. Potentiaalia kirvesrinnoilla on (eteenpäinmenon kannalta) ehkä jopa eniten koko vertailussa, mutta vanhoillisuuden tyyssijalta tuskin voi odottaa muuta kuin paikallaan polkemista ja massaan sulautumista. Nähtäväksi jää onko tämä tekeillä oleva Ultras-ryhmä pelkkä vitsi vai vakavasti otettava yritys kannattajakulttuurin osalta. Keskitasoinen arvosana keskitasoiselle faniryhmälle. Arvosana: * *
Mustavalkoisten kannattajat ovat linnoittautuneet Elysee Areenan päädyn alakatsomoon. Sektio koostuu kokonaan istumapaikoista, mutta Sissiryhmän johdolla osa sektiosta kannattaa oikein, eli seisoo koko ottelun ajan. Noin parin sadan paikan katsomosta ydinryhmän osuus on oman ilmoituksensa mukaan 20-50. Parhaimmillaan joukko erottuu erinomaisesti lukuisten fanipaitojen, isojen heilutuslippujen, muutamien kaksivartisten lakanoiden ja banderollien avulla. Paitoja lukuun ottamatta näiden käyttöaste vaikuttaa kuitenkin vaihtelevan suuresti. Rumpu on ollut kannustuksen tukena ajoittain, mutta pääsääntöisesti kai tukeudutaan "puhtaaseen" kannustamiseen. Erilaisia lauluja löytyy laulukirjasta todella paljon, joten kannustuksen monipuolisuus on vertailun kärkipäätä. Harmi sinänsä että juuri tälle ryhmälle on osunut kotihalliksi niinkin kolkko paikka kuin Turkuhalli, jossa ääntä ja tunnelmaa on vaikea saada aikaan. Kaupan päälle vielä ehkä sarjan laiskin kotiyleisö niin tietyissä otteluissa kirjasto-sana ei ole luonnehdintana kovinkaan pielessä. Yleisestä luonteenlaadusta kertoo (tai sitten ei) se, että paikallinen nuoriso saattaa ajoittain yllättää kerääntymällä kesken pelin sankoin joukoin vieraskannattajien sektioon heittelemään latteuksia kannustushuutojen väleihin. Sissiryhmän kotisivut edustavat vertailun parhaimmistoa; kannattajakulttuuria koskevat kolumnit ovat korkealaatuisia, kuva- ja videoleikearkistot ovat kattavia, ryhmästä itsestään löytyy riittävästi tietoa ja (Mustan Klaanin) keskustelupalsta sisältää paljon kulttuuriasiaa, joskin vuoden tai kaksi vanhaa. Linkit-osio on kovin sekalainen. Hyvässä nosteessa ollut toiminta vaikuttaa viimeisen kauden aikana taantuneen melko paljon, koskien myös nettisivuja. Viimeisin kolumni on vuoden takaa, kuvamateriaali väheni edelliskaudesta ja erityisesti keskustelu on sekä Sissiryhmän että Mustan Klaanin palstalla loppunut kuin seinään. Vieraspelimatkailun osalta aktiivisuus sitkeimpien sissien kohdalla huippuluokkaa, ahkerimmillaan kaikki runkosarjan ottelut porukan koon vaihdellessa muutaman henkilön ja bussillisen välillä. Kahden viime kauden aikaansaannoksina ovat parikin isoa lakanatifoa, mosaiikkitifo ja asianmukaiset ulkosoihduttelut. Jonkinlainen Fan Clubkin ilmeisesti on olemassa, mutta varsinaisesta kannattajakulttuurista tuntuu vastaavan Sissiryhmä. Tietotaitoa, oikeanlaista kulttuurin ymmärtämistä ja asennetta Sissiryhmällä on, mutta olosuhteet eivät vain ole suotuisimmat mahdolliset. Näin ollen tälle pienelle mutta laadukkaalle joukkiolle keskikastin arvosana, joskin neljäs tähti olisi pienellä petraamisella selviö. Arvosana: * * *
Kannattajakulttuurin osalta hiljaista. Suuri seisomakatsomo pitkällä sivulla vastaa Isomäellä kannustuksesta silloin jos vastaa, mutta erityistä faniryhmää joka yksinään pystyisi saamaan aikaan ei tahdo löytyä. Rumpuryhmä on kaikessa pienuudessaankin edes jonkinlainen yritys, mutta vaikutusmahdollisuudet ovat vähissä kun jäsenmäärä jää alle tusinan. Näkyvyyden ja kannustuksen osalta perinteistä toimintaa, eli jonkun verran fanipaitoja ja lippuja sekä tavanomaiset kannustushuudot vastustajan psyykkaamisineen. Tunnelma yltyy kotihallissa joskus sarjan kärkitasolle, mutta on myös ehkä kaikkein eniten altis kulkemaan joukkueen menestyksen mukana. Kotisivut löytyy ilmeisesti vain rumpuryhmältä, mutta tätä kirjoittaessa nekään eivät toimineet. Erillisen Patasydän-sivuston toiminta puolestaan on lähinnä epämääräistä. Vieraspelimatkoista ei täten tietoa juuri ole. Lahessa porilaiset ovat tällä vuosituhannella tainneet näyttäytyä kunnolla vain pari kertaa ja silloinkin hölmösti ympäri hallia jolloin paras kannustus on jäänyt uupumaan. Kuten sanottua fanitoiminta ylipäätään vaikuttaa jopa Raumaa vähäisemmältä ja kannattajakulttuurin saralla ei punapaitaisten leiristä liene odotettavissa mitään tavallisuudesta poikkeavaa tasonnostoa. Porilaisena erityispiirteenä mainittakoon paikallisten keskimääräistä kovempi innokkuus lähteä ainakin pienimuotoiseen hulinointiin vieraskannattajia vastaan. "Jos Ässäfanit saavat jotain uutta aikaan niin minä…", eli yksi tähti tähän kohtaan. Arvosana: *
Mäkimontun laitamilla ja mastojen katveessa puhaltavat näinä aikoina vahvasti eteenpäinmenon tuulet, siitäkin huolimatta että turkoosinuttuisen joukkueen menestyskäyrä on kärsinyt perinteisen lehmänhäntä-ilmiön. Lahen hallissa mölyämisestä vastaa tilanteesta riippuen 10-50 hengen ryhmä seisomakatsomossa hallin kulmassa, joka vastaa noin kymmenesosaa varsinaisen faniyhistyksen jäsenmäärästä. Vaihtuvuus on ollut suurta; kuuen vuoden takasesta lössistä jälellä on gloryhunttaajien kaikottua peräti kolme-neljä henkilöä. Tulevaisuuessa sektio pyritään saamaan päätyyn seisomapaikoille. Meriittinä mainittakoon liigakatsomoiden ensimmäinen soihutus viime kevään viimeisessä kotimatsissa, jolloin kotijoukkueen sisääntulon aikoihin paloi kolmisenkymmentä valkeaa sisäsoihtua. Varjopuolena taas on se, että kovan kannustuksen tuottaminen on pienellä joukolla usein heikkoa, vieraspelimatkoilla ei bussia saada juuri koskaan täyteen pelkällä omalla porukalla ja muutenkin aktiivisten vähäinen määrä rajoittaa toimintaa. Näkyvyys katsomossa on ollut heikkenemään päin, vaikka mm. overhead-lakana onkin sitä jossain määrin auttanut. Fanipaitojakaan harvoin on edes toistakymmentä. Kannustuksen monipuolisuus on kärkitasoa (silloin kun ääni saadaan kuuluviin); erilaisia lauluja tai huutoja on kymmeniä ja useimmiten niitä tuetaan yhellä rummulla. Muun yleisön osallistuminen taputuksiin ja pelitilanteisiin on ajoittain varsin hyvää, mutta tunnelma on viime vuosina ollu huipputasoa vain muutamassa ottelussa per kausi. Flying Pelicansin nettisivuilla on hieman tietoa yhistyksestä, verrattain laaja ja oikeaan teemaan keskittyvä kuvagalleria, raportit reissuilta kotimaassa ja ulkomailla, jokseenkin päivittämätön laulukirja ja linkkilistasta löytyy osa liigan faniryhmistä. Keskustelupalsta on lutuuripuintia myöten yksi aktiivisimmista, vaikka ahkeria kirjoittajia onkin vain kourallinen. Vieraspelimatkoja oli kuluneella kaudella seitsemän kappaletta osallistujien määrän vaihellessa 20-60 välillä. Pääosin onnistuneita reissuja, joskin ääntä saatiin kunnolla aikaan vain osassa. Ulkomailta on otettu paljon vaikutteita ja otetaan myös jatkossa. Flying Pelicans on ainoa faniryhmä Suomesta joka on osallistunut Tanskassa jo useana kesänä järjestettyyn fanitapaamiseen, johon saapuu kannattajia ympäri Eurooppaa. Tämän lisäksi muutamat yksittäiset kannattajat ovat tutustuneet K-Eurooppalaiseen katsomokulttuuriin paikanpäällä otteluissa. Se on ainakin varmaa, että viimesen kolmen kauden aikana olosuhteet kannattajakulttuurin edistämiselle ovat joukkueen taapertamisen takia olleet ylivoimaisesti paskimmat. Siinä valossa 7 reissua, komea tifo, vertailukelpoiset nettisivut ja ylipäätään toiminnan hengissä oleminen on jo jonkinlainen saavutus. Pahimmat gloryhuntterit on matkan varrella jääny kelkasta ja hyvä niin. Tästä lähtien ainoa suunta on ylöspäin, niin kentällä kuin katsomossa ja katsomotoiminnan parantaminen on ensimmäisenä listalla. Tiettyjen tapahtumien seurauksena aika oli viime keväänä kypsä uuenlaiselle, tavanomaisesta fanituksesta ja hyssyttelystä poikkeavalle, kannattajaryhmälle, jolloin syntyi Ääriliike. Ryhmän esittely löytyy toisaalta näiltä sivuilta, joten siitä lienee turha löpistä sen enempää. Joka tapauksessa, tavoitteena on saada aikaan yksi tämän vertailun laadullisesti parhaimmista kannattajasektioista, määrässä ei suurimpia ainakaan kovin nopeasti kyetä saavuttamaan. Onnistuttiin tässä tai ei, niin ainakin voiaan sanoa yrittäneemme. Lahessa
01.08.2005
|